Tänään olin töissä farkuissa vissiin toista (2.) kertaa, ja tunsin oloni ihan freesiksi. Tämä siis niin kauan, kunnes näin sellasen supertyylikkään hienosolmiomiehen. Tällöin iski irrationaalinen tarve kertoa, että ”en mä yleensä, kyllä mulla sentäs on joku lame hame edes päällä, you know, kyl mä oon sun hengenheimolainen.” Että näin. Pidin sit kuitenkin turpani kiinni ja nyin paitaa alemmas. Seuraava missio: tarpeeksi imartelevan paidan ostaminen. Ja terapia, ehkä.
No nyt kun on päästy näistä TÄRKEISTÄ KUULUMISISTA, niin mitäs muuta? Töissä on töisää, ei siis niin paljon enää sellaista ”wow dude”-meininkiä missä eka kuukausi meni. Mut mukavaa edelleenkin, varsinkin kun olen parin kuun makustelun jälkeen tullut siihen tulokseen, että rakastan suurin piirtein kaikkia työkavereitani. Ehkä vähän vaihtelevissa määrissä tietty, mut kuitenkin. (Okei, nään kyllä tässä tietty myös sellasen pienen psykologisen merkityksen siinä, että Instituutti on suurin piirtein mun eka edes jossain mielessä ns. tasa-arvoinen jne. työyhteisö, mut ne myös kaikki ON niin lutusia!) Älkee peljätkö rakkaat ystävät, enköhän mä tästä vielä tasaannu normaalille misantropiatasolleni. Enkä mä nyt niitä herra paratkoon koko ajan rakasta, oon säännöllisin väliajoin sitä mieltä että X on kyllä harvinaisen epäkohtelias ja Y jumalattoman ärsyttävä. Äh, kyllä te tiedätte, mitä mä selitän.
Äiti ja iskä oli viiden päivän vierailulla, ja sit Eeli oli viikon. Kumpikin oli mukavaa ja ihanaakin, ja sillein hassun epätodellista. Tai ei epätodellista, mutta tietysti vähän kummaa, kun Suomi/Turku-minäni sekoittui Pariisi-minääni. Joo katsokaas olen luonut itselleni täällä sellasen uuden superhipsterprofiilin, mulla on jännittäviä ironisia kenkiä ja viikonloppuisin käyn näyttelynavajaisten jälkeen Batofarissa keikoilla. Okei no en. Tänäänkin kastelin vanhat rumat balleriinat sateessa kun juoksin kotiin katsomaan Housea.
Siis. Piti sanomani. Koska kaikki nää ihmiset vieraili ja otin pari vapaapäivää, se kostautuu nyt sopivasti töissä kun meillä on superkiirettä pari viikkoa kaiken maailman ihme tapahtuma- ja seminaari- ja näyttelysäädön kanssa, ja niinpä olen muun muassa taas huomennakin (lauantaina) töissä. Ihan ok toisaalta, on jotenkin sellanen kaksinkertaisesti onnistunut olo kun on ”vapaapäivälle” buukattu sekä töitä että mukavaa illanviettoa. Sen sijaan saamme nähdä miten kulttuurisuuntautuneeksi tunnen itseni sunnuntaina, kun ainoana löhöpäivänä olisi myös mahdollisuus syynätä Pariisin kirjamessut ilmaislipulla. Itse antaisin itselleni aika fifty-sixty tsäänssit.
Nyt syön, jee!
