Okei. Rehellisyys ja realismi ovat toki toivottavia ominaisuuksia, mutta joku raja sentään: en rupee päivän asua esittelemään sinä ainoana päivänä viikkokausiin, kun en aio itseäni kämppäni ulkopuolelle kammeta ollenkaan. Tai ehkä sekin vielä menisi, ellei huomenna olisi pyykkipäivä ja tänään päällä kotipaita, jossa on valtaisa kastiketahra keskellä rintaa. Huomenna siis uusi yritys mahdollisesti KUVAN KANSSA ou jee. Täytyy ehkä testailla sellasta Nelliina-posea.
Sen sijaan tein tämän loputtoman pitkäksi venähtäneen viikkokatsauksen, jonka kohdalla haluaisin aivan toisesta yhteydestä poimitun lainauksen muodossa todeta että ”this is sort of like being able to swallow an entire hot dog at once: impressive, in a way, but my God, why?”
13. Tällä viikolla
Maanantaina oli normi työpäivä, mutta sain sushia jee. Keittiösulake ei ollut kokenut mysteeristä jälleensyntymää vaan oli kotona edelleen palanut (mikä ei tietenkään ollut tässä vaiheessa selvä, muutoinhan olisin voinut uudelleenvaihtaa sen saamarin paskiaisen eikä olisi tarvinnut kutsua lipevää vuokraisäntää) josta ärtyneenä kulutin lounassetelin lähikiinalaiseen. Ja varmaan katsoin ERää, voisin aika huoletta veikata.
Tiistaina oli iloa ilmassa instittuutilla, nimittäin oli jälleen aika avajaiskutsujen lähettämisen. Siinä siis Elinakin kiltisti liimasi ja lajitteli useamman reippaan tunnin ajan. Meillä oli myös avautunut kolmen päivän DesignTori, mikä oli mukavaa ja toi eloa meininkiin. Illalla eloa oli vähän liikaakin jonkun sortin avajaiskoktailissa: jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan me harjoittelijat juoksimme tukka putkella keittiön ja salin väliä riipimässä ihmisiltä puolityhjiä laseja käsistä, kun meillä ei niitä vinettolaseja tunnu olevan tarpeeksi. Tämän jälkeen poistuimme toipumaan koettelemuksesta parille kaljalle tuttujen ja vähemmän tuttujen seurassa. (Ja lipevä vuokraisäntä oli korjannut sulakkeen! Helei.)
Keskiviikkona heti töitten jälkeen kahdeksalta kipitettiin työkavereitten ja yhden ex-sellaisen kanssa Henrikin luokse sen äidin HULPPEAAN työsuhdeasuntoon Pariisin kalleimmassa kaupunginosassa katsomaan Suomen peliä. Meinasin pyörtyä ovella, kun näin sen paikan järkyttävän koon ja Henrikin äidin meille laittamat patongit ja juustot ja shamppikset ja mansikat. Oikeesti, oli vaikea päättää ollako sairaalloisen kateellinen siitä kaikesta vai sairaalloisen kiitollinen yhden illan todellisuuspaosta. Valitsin jälkimmäisen. Suomi hävis, mutta oli niitä mansikoita ja eiffel-näkymä, niin en sillein jaksanut sitä itkeskellä.
Torstaina kävin Jennin kanssa zumbaamassa ja olin tyytyväinen itseeni, joskin järkyttynyt siitä, kuinka suurta huijausta se laji on. Saamarin bailatinokopio. Illalla varmaan, öö, katsoin Erää ja puhuin skypessä? Ihan näin villin veikkauksen heittääkseni.
Perjantaina mietin töissä sellaisia keskeisiä asioita, kuten miten ”draamakäsikirjoitus” tai ”kenttävahtimestari” käännettäisiin ranskaksi. Kotimatkalla tein tarkoitushakuista shoppailua ja sainkin jopa Zarasta hameen ostettua, halleluja. Sen sijaan rue de Rivolin H&M saa mun puolesta haistaa paskan, ei alelaaria ja kurjia myyjiä. Illalla torkuin koneen ääressä.
Lauantaina olin yllätys pyllätys taas töissä. Instituutilla oli herttainen kahden (ranskalaisen ja suomalaisen siis) lukiolaiskvartetin yhteiskonsertti, oli hurjaa nähdä 15-16 -vuotiaita jotka on LAHJAKKAITA eikä vain pölöjä. No oli ne vähän sillen pölöjäkin, ja yksi näytti liikuttavasti Harry Potterin juutalaisserkulta. Päivä hupsahti aika näppärästi niissä järjestelyissä, ja illalla kirmattiin jälleen lätkäkatsomoon. Pienen säädön jälkeen saatiin pizzaakin tilattua, oooh aaaah se oli superhyvää. Viiniä imimme innolla, mutta villeimmätkin meistä lähti jo yhden maissa kotiin.
Tähän mennessä sunnuntaina herättyäni lopulta siinä yhden maissa olen mopannut ja siivonnut (!!), harrastanut koti-pilatesta (kuten kolmena muunakin päivänä tällä viikolla, I’m a machine baby), jutellut äitienpäivän kunniaksi äiskän kanssa skypessä, syönyt ricottapastaa, kokannut huomiseksi ja ylihuomiseksi töihin ruokaa ja muutoinkin käyttäytynyt kuin mikäkin sunnuntaisuorittaja. Ajattelin ottaa vahingon takaisin makaamalla loppupäivän sängyllä ja vaikka lukemalla fanfictionia ja katsomalla liikaa Teho-osastoa.
