(Tää siis kirjotettu lauantaina töissä, nyt vasta muistin postata.)
Mikä yllätys, etten ole saanut itsestäni taas pitkään aikaan irti mitään tekstiä. Viime postauksen jälkeen tuntuu vähän tyhmältä todeta ainakin osittaiseksi syyksi sen, että illatkin on aika hyvin olleen puuhakkaita - ehkä mun käsitykseni sosiaalisen ekskluusion tilastani on sittenkin vähän perusteeton, hmm.
Joku päivä tässä hekumoin kirjoittavani sellaisen ”päivä elämässäni” –tyylisen postauksen maanantaistani. Ei sillä, että tämä maanantai olisi ollut jotenkin erityisen katastrofaalinen, vaan yksinkertaisesti koittaakseni, jos itse pysytyisin sellaiseen maksalaatikkorealismiin, mitä aiemmin muilta bloggareilta haikailin. En varmaan jaksa sitä tähän väliin raapustaa, mutta oli mielenkiintoinen ajatusleikki yrittää kuvailla omaa päiväänsä ilman ihan itsestään taivaalta tippuvia herttaisuusnonparelleja - tai vaihtoehtoisesti pikku vastoinkäymisten humoristista paisuttelua. (Tai no joo, en kyllä voi kuvitella kertovani päivästäni ilman, että samalla saan vähän naureskella omalle meiningilleni.) Toteutan tämän vielä joskus, kun saan itseni motivoitua.
Äsken syynäsin jotain random-työpaikkailmoitusta ja vähän naureskelin, kun tajusin ajattelevani että ”nojoo, Madridin kulttuuri-instituutti, vähäx sen tarttee olla cool ja silleen”. Niin sitä turtuu tehokkaasti omaan ympäristöönsä, että kaikki muu alkaa heti hetken päästä vaikuttaa rutkasti eksoottisemmalta. Mä olen pahimmanlaatuinen tapaus tätä kun-saat-jotakin-et-enää-halua-sitä-kansaa, alan heti vähätellä saavutuksia sit kun ne on saavutettu ja pystyn aina olemaan sitä mieltä, että muiden elämä on jännempää. ONNEKSI toisaalta en ole mikään sairas ylisuorittaja ja sit vastapainoksi myös olen oudon ristiriitaisella tavalla välillä kummallisistakin jutuista suhteettoman innostunut ja vähään tyytyväinen. Siis tyyliin: hei kuinka hauskaa kirjoittaa tää kolmen rivin pätkä ja ITSE laittaa se nettisivuille tadaa ja hotellihuoneen varaaminenkin on oikeastaan aika jännää ihan kun olisin aikuinen ja TÄNÄÄN TILATAAN PIZZAA TÖIHIN MUN ELÄMÄ RULES.
Joo I know, mitä tulee persoonallisuusanalyyseihin, niin tää oli aika paska sellainen.
Nyt puoltoista tuntia töitä (jos vaikka vähän välillä niitä tekis) ja sit illalla ravintoloitsemaan ja SIT yhden päivän vapaa, halleluja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti