Argh, netti on taas sanonut sopimuksensa irti, tällä kertaa ilmeisesti lopullisesti. Olkoon, ruoja, minä jätän maan kahden viikon päästä. Harmittavasti vaan olisi paljon blogittamista, mutta joudun taiteilemaan tällä vammanäppäimistöllä ja se aika tehokkaasti tappaa kaiken ilo ja innon kirjoittamisesta.

Joulu tuli, oli outo mutta mukava, ja meni. Eniten ehkä jää valitettavasti mieleen kylmyys (suuri, mahtava HUOKAUS keskieurooppalaisten talojen jäätävyydelle) ja tappava flunssa, mutta toisaalta myös äärirentous ja viini ja Philipin baari ja kaikkien tarve kertoa juttuja omista aikaisemmista jouluistaan. Niin, siis niille jotka eivät ole kärryillä, meitä oli viisi nuorukaista (onko tuolle sanalle joku naisversio?) keski-Ranskan St. Aignanissa, joka on minimaalinen mutta nätti. Seurueelle kiitos, kukaan ei päässyt ärsyttämään viikon aikana, ja itseni ja pikkumaisen luonteeni tuntien se on jo ihme! Ensi joulun vietän tiukasti katkarapumössön ja loppumattoman joulutorttuvarannon äärellä, mutta muuten olen tulevaisuudessa hyvin avoin kaikenlaisille porukkareissuille.

"Mökiltä" kotiutuessa meinasin taas hetkellisesti kriiseillâ, tällä kertaa Pariisi-elämäni uhkaavaa päättymistä. Jotenkin iski ihan hirveä haikeus, kun tajusin että Leenakin sitä on tosissaan lâhtenyt pois. Ehkä sitten seuraavat pari viikkoa ei ole ollenkaan haikeita, kun vietin jäähyväisiä jo valmiiksi. Tällä hetkellä olen innoissani lähdössä Suomeen ihan eri tavalla kuin ennen joulua, mutta Pariisin jättäminen on tietysti ihan vaan kamalan ikävää - vaikkakin ajoittain tuntuu että RANSKAN jättäminen on ainoastaan hyväksi, heh. Surullista kyllä, ehkä eniten jään kaipaamaan ravintoloita. Jepjep, ihan validi harrastus ja suuntautuminen tuokin on, à mon avis. Inkku tulee ensi viikolla (hee!), ja aion sen galleriahullun kanssa koluta näyttelyitä ja museoita oikein varastoon. Taidetta olen sentään nähnyt just just kohtuullisesti oleskeluni aikana, vaikka melkein kaikki muut hienouden osa-alueet ovatkin jääneet surullisen vähälle, niinkuin elokuva, musiikki, etc. etc.

Ja palatakseni omimmalle taiteen alueelleni, rupesin juuri miettimään mitä kaikkea haluaisin vielä syödä ennen lähtöäni. Ainakin juutalais-falafelia, hyvää ankkaa jossain, ja pitäisiköhän Zinzissäkin vielä käydä...

Haa, tunti aikaa tenttiin, johon olen lukenut n. 30min, ja täällä sitä vaan ollaan, kun ei jaksaisi kiinnostaa. Viimeistä viedään, tulkoon hylsy.