Ah, olen tänään ihastellut lähi-puistoamme Monceauta. Henk. kot. mielipiteenäni on, että se on kauniimpi kuin isommat ja kuuluisammat Tuiliers ja Luxembourg. Puistot täällä ovat, tietysti, ihan erilaisia kuin Suomessa, usein melko ankaran kurinalaisia ja noh, ranskalaisia. Monceau on kuitenkin sellainen vain hyvällä tavalla sellainen: löytyy lampia ja feikki-pylväikköjä, mutta myös leikkipaikkoja, sorsia ja kioski mistä tosiaan saa lettuja ja vohveleita. Tänään olin reipas, ja lettujen syömisen sijaan nautin puistoilusta lenkkeilemällä. Tunsin itseni kovin tasapainoiseksi.
Tämä viikko on mennyt muutenkin suhteellisen tasapainoisesti ja kiireisesti. Mitä nyt eilen meinasin saada aikaan super-laskuhumala-itsesäälikohtauksen (mikä pahinta, olematta humalassa), kun tunsin että ilmaisukykyni meluisassa baarissa, missä ihmiset puhuivat päälle, oli aika lailla nollan tietämillä. Ja se ettei saa ulkoiluttaa ajatuksiaan on tunnetusti elinalle kova paikka. Noh, jännä on nähdä tänään illalla ikään kuin aidossa ranskalaisessa illanviettoympäristössä kuinka selviän. Leenan mukana nimittäin pääsen kuokkimaan synttäreille, mikä on tietysti kivaa.
(Välihuomio: jos tuntuu, että tämä blogi koostuu vain ja ainoastaan sen päivittelystä, miten ranskantaitoni kulloinkin voivat, se ei ole ihme. Tätä aihetta nimittäin pohdin noin 10h vuorokaudesta ihan keskenänikin. )
Tänään olisi myös Nuit Blanche, vähän niin kuin Pariisin taiteiden yö. Toivottavasti siis ehdin vielä tänään illalla/yöllä liittyä johonkin niistä seurueista, jotka meinasivat tarjontaa katsastaa. Tänä vuonna teemana on ilmeisesti rautatieasemat: kaikilla kaupungin asemilla on hirveästi näyttelyjä, installaatioita, esityksiä, ym. Huomenna taasen on kuun ensimmäinen sunnuntai, kaupungin museoihin ilmainen sisäänpääsy. Vaikka tämän toteaminen on ehkä laimeinta ikinä, sanon silti että Pariisin kulttuurielämä yksinkertaisesti hengästyttää. Onneksi vaeltelin perjantaina Musée Carnavaletin eli kaupungin historiasta kertovan hulppean palatsin läpi. Enpähän tunne niin suurta syyllisyyttä, jos huomenna laiskottaa.
Oltuani ensimmäisen kuun siinä illuusiossa, että rahani jotenkin riittäisivät täällä elämiseen, kylmä totuus on nyt viimein iskeytynyt tajuntaan ja olen tiukalla säästökuurilla. Jos jollakin on siis ehdotuksia ruuista, joiden ainekset maksavat jotain kaksi euroa, vinkkejä otetaan innolla vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti