Kaikki supercoolmusadiggarit varmasti irvistävät tästä, mutta Coldplayn Yellow on mielestäni ehkä universaalisti lohdullisin biisi. On niitä muitakin, mutta tämä ainakin mahtuisi kärkikolmikkoon. Täälläkin, henkisesti jos ei ehkä fyysisesti maailman toisella puolella, se saa aikaan ihan samanlaisen irrationaalisen mielihyvän, kuin joskus ilmeisen kauan sitten Turengissa.
Tämä viikko on kokonaisuudessaan ollut melko hyvä. Ensi viikon jälkeen uskallan sanoa, onko tila pysyvä. Viikonloppu etenkin sujui suorastaan niin kuin viikonloppujen tasapainoisessa elämässä kuuluisi sujua: perjantaina juopottelua, lauantaina Ikea ja sunnuntaina pyykkiä. Juopottelunkin voisi katsoa olleen opettavaista, meitä kun oli meidän neljän suomalaisen lisäksi myös britti Phil, jonka läsnäolo ikään kuin velvoitti puhumaan ranskaa (Vive la France, täällä todella englanti on toisarvoinen kieli). Kaikista tähän mennessä kokemistani puhumisympäristöistä tuo oli ehkä rentouttavin. Kieltämättä tietysti osansa oli runsaalla viinitarjoilulla. Bastillesta onnistuttiin myös löytämään baari jossa halvin oluttuoppi oli, tadaa, neljä euroa! Viikonlopun muut aktiviteetit hoituivat yhdessä Leena-kämppiksen kanssa. Ensin ajattelin jonkun niin positiivisen olevan huonoa materiaalia yhdessäasumiseen, mutta olin kovin väärässä. Meillä on mennyt oikein mallikkaasti, ja koska viikolla ei paljon törmätä, oli huippua ihan tehdäkin jotain yhdessä.
Siis vaikka hereillä koenkin olevani ihan jo perillä täällä, unissa olen tuskastuttavasti yhä uudestaan lähdössä. Näin varmaan viitenä yönä peräkkäin unta, jossa lievästi varioiden olin joko vasta lähdössä suomesta tai sitten palannut sinne hetkellisesti ja palaamassa pian Pariisiin. Olen herännyt niistä aina säännöllisesti pää pyörällä ja ärsyyntyneenä unen sisältöön. Vaikka tämä on niin kovin helposti tulkittavaa ja ymmärrettävää, tunnen silti aina välillä itseni naurettavaksi, kun pää ei pysty sopeutumaan näinkin väliaikaisiin ja hallittaviin elämänmuutoksiin. Toisaalta odotan myös ihan mielenkiinnolla, josko uneni jossain vaiheessa vaihtuvat kuvaamaan tätä paikkaa ja näitä ihmisiä. Tällä hetkellä te kaikki jotka olette suomessa - tai muualla – olette omineet alitajuntani.
Huomenna aamulla pitäisi alkaa ensimmäisen kurssin, aiheeltaan ranskalainen dokumentti. Unohdin ostaa vihon.
4 kommenttia:
ah, mun unet taas on sellaisia, että unissa makaan omassa sängyssa ja meinaan nukahtaa, mutta sängyn reunalla istuu ihmisä täältä joiden kanssa mun pitää puhua sivistyneesti ruotsia tai englantia. unissa mua väsyttää aina hirveästi ja hävettää myös, koska makaan pyjamassa sängyssä vaikka mulla on vieraita. outo juttu tuo alitajunta ja sopeutumisvaikeudet. sympatiaa ja massor av pussar.
Ei mitään unia. Onkohan mussa jotain vialla? Miten se pitäis tulkita? Ehkä ne on niin sairaita, että mä en muista niitä aamulla.
Mulla oli eilen sellanen hullu hollantiuniyö kun olin puhunu sitä intensiivisesti monta tuntia ennen kun menin nukkumaan. Olin vielä koko aamupäivänkin ihan sekasin että mikä kieli missä mitä häh.
ps. kerro lisää irrationaalisesta mielihyvästä Turengissa
Lähetä kommentti