Hoh oon niin väsynyt viikon omituisista työajoista ja kaikennäköisestä heilumisesta, että nyt ei taida puristua kuin lyhyt tilannekatsaus. Ainiin! Mulla on netti taas, uskoni rakkaaseen Numericableen on palautettu.
Viime postauksessa mainostettu teatteriviikontynkä on siis päällä, josta johtuen ihmispolo joutuu viettämään kaikki iltansa sorvin ääressä, ah nyyh. Oikeasti hätä ei ole ihan tämän näköinen, on ollut aika kutkuttavaa päästä läheltä syynäämään näitä meininkejä. Plus, joo, kieltämättä mun vapaa-aika ei noin yleisesti ottaen ihan pursu mitään aktiviteetteja ja rientoja, joten siitä on ehkä just just varaa nipistää. Mutta! Tiistaina kyllä ulkoilin vallan ammattilaisen ottein entisten ja nykyisten nuorempien instituuttilaisten suomalais-ranskalaisessa seurassa, sangrian virvoittamana tilittäen. Nojoo, mukavaa oli ja jänniä juttuja.
Vaikka elämä tällä hetkellä tuntuu yllättävänkin hyvältä ja kivalta (tää on joku vuoden positiivisuus-entry), kieltämättä vähän voisin kiirehtiä kalenteria eteenpäin, kohti oikeata kevättä ja kaiken sorttisia vierailuja. Mutta toisaalta, koko ajan lyhenee myös samalla aika Pariisissa, että jos nyt vaikka aika lailla ensimmäistä kertaa elämässään yrittäisi olla juoksematta eteenpäin. Jos vaikka huomennakin ostaisi sen sijaan sen croissantin.
*Mielettömän dorka ilmaisu jonka oppimisella olen tällä viikolla elämääni rikastuttanut. Tarkoittaa ilmeisesti jotain sen suuntaista kuin that kicks ass, tms.
1 kommentti:
Ei kannata jarrutella näitä positiivisuus-entryjä, ne ovat joskus ihan paikallaan. Itsekin olen harjoitellut tota huomenna saan croissantin-fiilistä, joka toimii ihmeen hyvin kun vaan yrittää. Ja jos ajatukset harhaantuvat palaa vaan kiltisti heti takasin siihen croissanttiin.
Lähetä kommentti