(Tämä on kirjoitettu viime sunnuntain netittömyydessä)

Heippa internet.

On muuten lievästi rasittavaa koittaa päivittäin kirjoittaa kahdenlaisella näppiksellä. Ranskalaisillahan tosiaan on käytössä ihana AZERTY, jossa muun muassa numerot ja piste ovat shiftin takana. Olen tullut siihen tulokseen, että tämän täytyy kertoa jotain syvällistä kansanluonteesta ja kielen ilmaisumahdollisuuksista. (Nojoo, toi puolipisteen ja pilkun yhteys ranskan superpitkiin lauseisiin ei varmaan kyllä ole kellekään kieltä joskus lukeneelle mikään suuri revelation.)
Viikonloppu alkoi huononlaisesti, kun sain tietää Numericablen innostuneen sulkemaan mun nettiyhteyden. Olen yrittänyt vältellä tämän sanomista, mutta nyt on vaan pakko: johan tämä olikin liian hyvää ollakseen totta. Nyt kun olen saanut tuon systeemistäni (hah mikä anglisismi) niin voin hetkellisesti lakata voivottelemasta tätä käännettä, jospa se siitä suttaantuisi.

Olin kuitenkin siis perjantaina huonoissa fiiliksissä, ajatellen edessä olevaa yksinäistä ja netti-virikkeetöntä viikonloppua. Hätä ei ollut kuitenkaan tämän näköinen, lauantaina sain pitkään lykättyä siivousta tehtyä ja kävin työkaverin kanssa testaamassa kivan ravintolan Canal Saint-Martinin rannalla (ihan mun vieressä jee, kevättä ja romanttista joenvartta odotellessa!), ja sunnuntainakin oli ihan kiva palloilla eri puolilla kaupunkia, hullu huhtikuu-fiilis kun aurinko paistoi. Olen ihan sormet ristissä että sää jatkuisi koko kevään lämpimänä, mähän en ole tätä vuodenaikaa koskaan Pariisissa edes nähnyt (nojoo kerran olin täällä helmikuussa, mutta sitä ei lasketa, olin niin murrosiässä).

Olen tässä naureskellut tälle kerrostalolleni, joka toteuttaa täysin sydämin jotain multikulttuurisen suurkaupunkielämän megaklisettä. Meitä on täällä jotain 20 kansallisuutta, ja esimerkiksi naapurin pariskunta tekee tämän tosiasian konkreettisemmaksi ottamalla säännöllisin väliajoin huutomatseja käytävässä arabiaksi. Ihan täysin ei ole selvinnyt, riitelevätkö ne todella, vai onko niiden rakkaus vaan kovaäänistä. Toistaiseksi ei haittaa ajoittainen curryn ja pissanhajun sekoittuminen käytävässä ja spurgut nukkumassa ulko-oven vieressä, tms. muut viehkot ei-niin-fiinin-taloyhtiön ominaisuudet, ravaan näitä rappusia vaan pää täynnä liikuttavan naiiveja ajatuksia monikulttuurisuuden iloista ja suurkaupungin sykkeestä. Turvattomalta täällä ei kuitenkaan tunnu, koko tää Republiquen aukion ympäristö on kuitenkin aina niin täynnä porukkaa, ja ihan kaiken sorttista porukkaa vielä – hyvin fiiniä ja ei-fiiniä.

Ens viikolla meillä on instituutissa teatteria neljänä iltana, hauskaa. Myös hauskaa on se, että lauantaina tämän kunniaksi on tarjolla ilmainen buffet. Köyhän harjoittelijan onnenpäivä, siis.