Argh, olen hirveässä suuntautumiskierteessä. En osaa enkä oikein haluakaan kauhistella tulevaa, vaikka pienestä ennakoimisesta voisi olla hyötyäkin. Olen sen sijaan tukeutunut tulevan asuinpaikkani häikäilemättömään idealisointiin ja sen ignorointiin, kuinka n. 12 tunnin päästä tiet eroavat poikaystävän kanssa - vaikkakin tosiaan hetkellisesti. Ehkä tämä on rangaistus tai palkinto siitä, miten yleensä huolehdin kaikki uudet tilanteet niin valmiiksi.
Olen kaksi päivää pakannut, ja se on ollut yllättävän mielyttävää. On jotenkin hauskaa puntaroida sitä, mikä omistamastani valtavasta tavaravuoresta on oikeasti edes etäisesti relevanttia sälää. Vähän sellainen autio saari -meininki.
Hoh. On kyllä hauskaa tehdä jotain mistä on niin paljon ennakko-odotuksia ja nähdä omin silmin niiden osoittautuvan JOHONKIN suuntaan tosiksi tai epätosiksi. Eipähän tarvitse enää pähkäillä.
Nyt ehkä hyvästelen vielä Wii Mario Kartin, jota ilman elämä tietysti on vajanaisempaa. Sitten uni ja muutto.
A Bientôt!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti