Tänään olen juhlinut sunnuntaita olemalla tekemättä juuri mitään. Imuroin tosin, mutta tätä viittätoista minuuttia lukuun ottamatta päivän huippuhetki oli kun kävin ostamassa crêpe nutellan viereisestä puistokahvilasta. Muuten olen puisto-dataillut (ah ilmainen wifi) ja katsonut frendejä ranskaksi dubattuna (parhainta niissä on ehdottomasti kaikki ähinät ja äännähdykset, jotka myös on asiaankuuluvalla vakavuudella nauhoitettu), nyt mietin millähän itseäni viihdyttäisin. Kämppikseni Leena on supersiisti, joten koen nyt hienoista painetta pestä amme vuorollani. Se ei vaan juuri tunnu kovin houkuttelevalta.
Eilen sen sijaan olin kovinkin aktiivinen. Tarkoitus oli kanssa-erasmusten Renatan ja Tytin kanssa tutustua Opéra Garnieriin, kun kerta oli Pariisin ns. avoimien ovien päivä eli journée du patrimoine. Se ei kuitenkaan meille tuntemattomasta syystä ollut auki, mutta poispäin kävellessämme osuimme kuitenkin sekä teknoparaatiin (Scootteria Pariisin kaduilla! Ihanaa!) että isoon katukirppikseen. Pääsimme myös lopulta Luxembourgin palatsiin, joka oli, no, palatsi. Ihan hienoa oli kuitenkin nähdä Ranskan senaatin salle des seances ja muuta. Ja puisto tietysti oli ihana.
Luxembourgilta jatkoimme melkein suoraan iltarientoihin. Tapasimme Renatan melkein-tutun Vincentin ja tämän super-energiset kolmekymppiset kaverit, joiden kanssa seikkailimme muutamassa baarissa. Tämä tietysti oli ääri-mukavaa pienelle erasmukselle, joka kuitenkin niin harvoin pääsee natiivien kanssa laatuaikaa viettämään. Kiehtovaa oli huomioida baaritilanteen vaikutus ranskan puhumiseen: oli mukavan kevyttä harrastaa lauseenmuodostusta, kun ei tarvinnut kun mölähtää n. 1 ymmärrettävä sana, kun mitään muuta ei kukaan kuule kuitenkaan. Itkin kuitenkin katkeria kyyneliä baarihintojen takia. En koskaan varsinaisesti uskonut että joku maa oikeasti voisi olla Suomea kalliimpi, mutta Pariisin YHDEKSÄN euroa oluesta todistaa selvästi toista. Jessus. Luulen että ainoa vaihtoehto on juoda ensimmäisen baarikesän tyyliin hirveästi pohjia ja sitten pysytellä baarissa ainoastaan viinissä, se kun on ainut kestettävän hintainen juoma. Kaiken kaikkiaan kuitenkin, päivä oli oikein onnistunut lauantai.
Jotenkin olen kyllä innokas saamaan tietää mihin suuntaan minun ja Pariisin suhde oikein tässä kuukausien mittaan kehittyy. Ensimmäisinä päivinä täällä ajattelin jokusen kertaa: miksi kukaan menisi minnekään muualle? Miksi ihmeessä rakastaisi jotain muuta paikkaa? Täällähän on KAIKKI, ja niin paljon kauniimmin kuin muualla. Itsekin yllätyin tästä ajatuksesta, kun en varsinaisesti ollut Pariisista aiemmin mitenkään tulisesti pitänyt. Nyt sitten, vastoinkäymistenkin myötä, olen muistanut ajatella niitä toisia mielipiteitä, joiden mukaan Pariisi on kylmä, kova ja pöyhkeä. Onhan se. Mutta luulen että tällä hetkellä olen sitä mieltä näin kokonaisuudessaan, että Pariisi on ennen kaikkea haastava. Jos onnistuu raivaamaan itselleen sen oman kolon kaupungista ja oppimaan tulemaan toimeen sen kaiken peri-pariisilaisen vittumaisuuden kanssa, eikä yritä ahmaista koko kaupunkia kerralla – niin sitten. Sitten mitä, se jääköön nähtäväksi, prosessi on vielä kesken. Luulen että sinne olen kyllä silti kovasti matkalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti