Hoh, mistä kertoa. Itse haluaisin aina puhua kaikista mahdollisista epävarmuuden tunteista mitä olen päivin mittaan kehitellyt, mutta olen huomannut, ettei se lopultakaan ole kovin hyväksi. Tämä viikko ei kuitenkaan ole alkanut kovin huonosti, vaikka eilen ilman omaa syytäni jouduin maksamaan 40e sakon metrossa liputta matkustamisesta. Minä, joka en koskaan uskalla matkustaa pummilla! Lopultakin tuo kyllä vitutuksen laannuttua lähinnä nauratti.
Eilen oli myös lukukauden erasmus-kursseille ilmoittautuminen. Se oli kaikkea sitä, mistä Sorbonne Nouvelle on jo nyt tullut meille tutuksi: kaoottista, huonosti järjestettyä ja vittumaista. Tämäkään ei kuitenkaan masentanut, koska olen jo alkanut hekumoida kakilla niillä reklamaatiomuodoilla joita aion tähän oppilaitokseen kohdistaa kun pääsen takaisin Suomeen. Oikeutettu viha on miellyttävä tunne, ja niinpä sitten yhdessä finskien kanssa taas eilen naureskeltiin asioiden tilalle.
Tänään taas sain ilmoittauduttua ihan oikeille kursseille, joka sujui ihmeen helposti - tosin tietenkään en läheskään kaikkia haluamiani saanut. Lukkarini vaikuttaa nyt hälyttävän kevyeltä, ottaen huomioon että tuosta pitäisi yli 20 pistettä tippua. Luulen että tähän on joku koira tai muu eläin haudattuna. Ilolla kuitenkin odotan ensi viikkoa ja lukukauden lupailtua alkamista. Jännä nähdä millaisia opetusmutoja nämä harrastavat. Toivn että olisi kovin interaktiivista, vaikkakin varmasti alussa kuolen järkytyksestä aina kun opettaja edes katsoo muhun päin. Pakottamalla oppii, se on tunnuslauseeni täällä!
Koska olen superhuolissani siitä liian vähäisestä harjoituksesta, mitä puhutusta ranskasta saan (siis omasta puheesta, miten tämä nyt pitäisi ilmaista?), olen taas tänään ja huomenna menossa sellaiseen keskustelukahvilaan. Toivottavasti on yhtä leppoisaa kun viime viikolla, tosin tällä kertaa toinen kieli on englanti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti