Lööv

Hahaa, kesäisän lämpimän ja mukavan touhukkaan vapaaviikonlopun kunniaksi peruutan taaksepäin tolla listalla, ja uskaltaudun kunnon sentimentaalisiin otsikoihin. Ne jotka on kiinnostuneita ainoastaan mun Ranska-kuulumisista, voi suosiolla skipata.

2. Eka rakkaus

Ensimmäisestä (ja hassua sanoa, mutta toivottavasti myös viimeisestä) ns. romanttisesta rakkaudesta on aika vähän mitään sellaista sanottavaa, minkä järkevästi osaisin muotoilla tai hyvillä mielin kehtaisin tänne vuodattaa. Hullua ja pelottavaa ja paras natural high ikinä. Ekat kuukaudet menee niin, että mikä tahansa vittumainen asia – bingon aamuvuoro – tuntuu kestettävältä, kun on niin jännää siellä pään sisällä. Rakastuneet ihmiset on saatanan rasittavia, tietty. Itse yritin olla coolin viileä ja tietoinen omasta ärsyttävyydestäni, mutta tosiasia on, että siinä tilassa ihminen ei oikein haluaisi puhua mistään muusta kuin siitä kuinka fantsu se toinen on.

Mutta tosiaan, rakkauksia nyt on niin monenlaisia. Kaupungeista Turku varmaan tulee elämäni loppuun saakka pysymään erikoissijalla sinä paikkana, jossa elin ekaa kertaa vähän niin kuin aikuisen elämää. Nuuskamuikkunen ja Tintti ja D’Artagnan ja myöhemmin kaikki mahdolliset frodot ja belgarionit ja mulderit ja iantot sun muut fiktiiviset tyypit on joka kerta olleet mielettömän voimakkaita uusia ihastuksia. Samoin mun mielestä hyvin lähelle rakastumista pääsee se tunne, kun huomaa jonkun uuden kaverin kanssa todella olevansa samalla aaltopituudella. Kun se on vielä aika tuntematon tyyppi, mutta puhuttavaa löytyy silti helposti monen tunnin ja/tai viinipullon verran, kun kaikki omatkin jutut on parempia ja persoona hetkellisesti säkenöivämpi.

Parempi näin, kurjaa olisi jos saisi rakastua ainoastaan pari hassua kertaa elämässään.