perjantai 8. huhtikuuta 2011

Tästä tykkään, tällaisista iltapäivistä ja alkuilloista, joita Pariisissa tuntuu osuvan kohdalle useammin kuin muualla. Tällaisista, jotka alkavat bussimatkasta konsulaattiin äänestämään (no sellaisia ehkä on aika harvoin), jatkuvat halvalla mojitolla kesäisen aurinkoisella terassilla ja venyttävät itsensä iltaan aterialla ja jaetulla viinikarahvilla samaisella terassilla. Koko ajan miettii, että ei pitäisi, rahat on loppu ja epäterveellistäkin on, mutta sitten toisaalta lankeeminen on sen parempaa ja alkuillan mini-känni entistä yllättävämpi. Ostin vielä hedelmäkarkkeja kotiin täydellistääkseni tämän vapaata viikonloppua enteilevän perjantain.

T:llä on blogissaan ihana ja kutkuttavan pitkä elämä-meemi, niitä entryjä on mahtava lukea, ja samalla himoitsen kirjoittaa juuri niistä aiheista. Ehkä voisin valikoida vaan muutaman ja tehdä niistä? (Oho, ilmeisesti en osaa muuta kun meta-blogittaa, eli puhua tästä kirjoittamisesta sen tekemisen sijaan...Maailman ankeinta.) En todellakaan osaa ja ETENKÄÄN uskalla ruveta tekemään koko raskasta hommaa, joten raukkamaisesti valikoin sit ne mitkä kehtaan. Tää on kohta 4.

Tätä olen syönyt tänään

(Haha, oikeesti tää ei oo mun mikään henk. koht. priorisointi, tää oikeesti vaan oli sen meemin eka kohta jonka kehtaan ottaa!)
Tänään heräsin, olin superväsynyt. Nukuin vielä kymmenen minuuttia, jolloin olin tietty jo myöhässä, mutta onneksi muistin että töissä oli vielä yksi aktivian myslijugurtti. Päästyäni töihin mätin siis sen naamaan juoruten samalla edellisen illan konserttihässäkän onnistumisesta työkavereitten kanssa, ja join samalla kupin kahvia. Lounaaksi päätettiin toisen köyhän harjoittelijan kanssa perjantain kunniaksi ottaa jotain vähän kalliimpaa, ja tuhlattiin lounassetelimme Paul-leipomon maalaiskanasalaattiin, jolle on täällä instituutissa muodustunut noitten muitten keskuudessa outo kultti. Alkupostauksessa kertasin työnjälkeisiä elämänkäänteitä, siellä edullisessa restossa seitsemännessä arrondissementissä söin superherkkuani, tryffelikermapastaa. Oikeesti, ihan sama muuten millaista se pasta on - tämäkin oli ihan kylmää - rakastan sitä jos siinä on tota tryffelimömmöä. Nyt siis kotiinpalatessani ostin karkkeja, joita parhaillani nassutan. Onneksi niitä ei voi ihan hirveesti liikaa syödä ennen kuin pahoinvointi kasvaa ylitsepääsemättömäksi.

Hah, täähän oli helppoa. Ei muuta kun vastailemaan noihin muihin "mitä rakkaus on" -tyyppisiin kysymyksiin...!

Edit.
Lätkäisen tähän vielä kuitenkin sit sen koko listan. Jos on kiihkeä halu kuulla mun selittävän jostakin näistä, niin saa yrittää ruohonjuuritason vaikuttamista.

Päivä 1 – Esittele itsesi
Päivä 2 – Eka rakkaus
Päivä 3 – Minun vanhempani
Päivä 4 – Tätä olen syönyt tänään
Päivä 5 – Mitä on rakkaus?
Päivä 6 – Minun päiväni
Päivä 7 – Paras ystäväni
Päivä 8 – Se hetki
Päivä 9 – Uskoni
Päivä 10 – Päivän asu
Päivä 11 – Sisarukseni
Päivä 12 – Käsilaukussani
Päivä 13 – Tällä viikolla
Päivä 14 – Mitä minulla oli päällä tänään?
Päivä 15 – Unelmani
Päivä 16 – Eka suudelmani
Päivä 17 – Mieleisin muistoni
Päivä 18 – Mieleisin syntymäpäiväni
Päivä 19 – Kaduttaa
Päivä 20 – Tässä kuussa
Päivä 21 – Toinen hetki
Päivä 22 – Tämä järkyttää minua
Päivä 23 – Tämä saa minut voimaan paremmin
Päivä 24 – Tämä saa minut itkemään
Päivä 25 – Ensimmäinen
Päivä 26 – Pelkään
Päivä 27 – Suosikkipaikkani
Päivä 28 – Ikävöin
Päivä 29 – Tähän pyrin
Päivä 30 – Soittolistallani
Päivä 31 - Viimeinen hetki

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

lounarit, elämän suola <3<3

Nojoooo en mäkään osaa noihin kaikkiin vastata! Ja mun kaverilistalla on tyyppejä - ammattifriikkutoimittajia ja muuten vaan kirjoittavaisempia tyyppejä - jotka ottaa ton meemin jotenkin hypervakavasti ja kunnianhimoisesti.. Ja mun pitää vielä jotenkin tasapainoilla koska en oikeasti voi vastata joka kohtaan täysillä sitä miten asiat on tai mitä ajattelen. Sit teen vaan aivolimaplörähdyksiä, sitähän tämmöinen ei-asia-bloggaaminen muutenkin on! :)

Niin että siitä vaan!

-T

elina kirjoitti...

Eikun mun mielestä ne sun on ollut rehellisiä ja monet tosi ihania! Tota synttäriselostustakin lueskelin hartaudella ja eläytyen, vaikka oon mielestäni kuullut tarinan ennenkin. Sun flisti kuullostaa pelottavalta, mä en koskaan sais kirjoitettua mitään jos mulla olis tollanen oikea blogi. On se tähänkin jo tarpeeks vaikeeta. :)

Btw, käypä syynäämässä kermakeksit-blogista tyypin vastaus siihen johonkin "se hetki"-kohtaan. Tsiisus kraist, etten paremmin sano. (Tän vinkkaan sulle etenkin siksi että se on tosiaan kans ancienne kirjallisuudenopiskelija, haha)